In queste rappresentazioni troviamo esempi interessantissimi della schiettezza e della fedeltà del- l'arte medievale nonché della disinvoltura e del coraggio con cui gli artisti prendevano a ripro- durre in figure temi impossibili. Per questo rispetto è senza dubbio la più singolare la Separazione della luce dalle tenebre. Innanzi al Signore benedicente stannò due palle rilucenti, la sinistra di colore rosso-bruno, la destra di colore azzurro-cupo; il fondo è azzurrognolo, e la sua metà sinistra è più chiara della destra. Dietro delle palle si libra, con le braccia aperte, un angelo, la cui bella figura entra essa pure a far parte della divisione generale dei colori. Il suo braccio sinistro e l'ala sinistra rivolti verso le tenebre sono di colore azzurro, laddove l'ala destra è dorata, e il braccio destro è di colore incarnato con contorni rosso-bruni.

Näistä esityksistä löytyy erittäin mielenkiintoisia esimerkkejä keskiaikaisen taiteen rehellisyydestä ja uskollisuudesta sekä siitä helppoudesta ja rohkeudesta, jolla taiteilijat alkoivat toistaa mahdottomia teemoja hahmoissa. Tässä suhteessa Erottaminen on epäilemättä omituisin valoa pimeydestä. Siunauksen Herran edessä seisoi kaksi kiiltävää palloa, vasen yksi punaruskea, oikea tummansininen; pohja on sinertävä ja sen vasen puolisko on vaaleampi kuin oikea. Pallien takana leijuu avosylin enkeli, jonka kauniista hahmosta tulee myös osa yleistä värijakoa. Hänen vasen käsivartensa ja vasen siipi pimeyteen päin ovat vaaleansinisiä, kun taas hänen oikea siipi on kullanvärinen ja oikea käsivarsi on lihanvärinen punaruskeilla ääriviivoilla.