Iniziamo dalla fine. Quello degl Highway Queen è un disco per chi, per motivi anagrafici, non ha potuto vivere gli anni ’80. Ma anche per chi c’era e sente il richiamo di certi suoni, determinate strutture divenute col tempo imprescindibili. Questo dovrebbe chiarire di che tipo di disco si sta parlando. Un full lenght di metal nel senso classico del termine. Ecco, le distinzioni iniziano da qui. ‘Classico’ non significa necessariamente già sentito, trito, obsoleto. Classico in questo caso significa che abbraccia buona parte dell’evoluzione del metal dal tradizionale allo speed. Anche perché sarebbe impossibile, oltre che inutile, riproporre degli stilemi di ’40 anni fa. Nel frattempo di band e note sulle sei corde ne sono passate. Nello specifico. Ottimo il riffing, belle le strutture, interessanti le introduzioni di assetti non convenzionali per il genere come in I lean on you. Ben suonato, ben prodotto. Sulla produzione una nota. Sono stati ben attenti nel cercare di riproporre in alcuni passaggi il sentire degli eightie’s. Il risultato non è stucchevole né banale. Il sentire si, ma mutuato dalla musica contemporanea. La voce, femminile, richiama le metal singer più gettonate, da Doro a Lita Ford passando per le Vixen. C’è anche po’ di Dokken qua e la. Tirando le somme. Un buon prodotto, onesto, sincero. Certo, non si grida al miracolo o all’originalità. A ben vedere, poco conta. Quello che conta è l’adrenalina che i nostri riescono a trasmettere, la dimostrazione che il metal non muore, che volenti o nolenti evolve. Che piaccia o meno, per quanti sforzi si possano fare per tenerlo ancorato al passato.

Aloitetaan lopusta. Highway Queen's on ennätys niille, jotka eivät henkilökohtaisista syistä päässeet kokemaan 80-lukua. Mutta myös niille, jotka olivat paikalla ja kuulevat tiettyjen äänien kutsun, tiettyjä rakenteita, joista on tullut ajan myötä olennaisia. Tämän pitäisi selventää, millaisesta levystä puhut. Täyspitkää metallia termin klassisessa merkityksessä. No, erot alkavat tästä. "Klassikko" ei välttämättä tarkoita jo kuultua, kulunutta, vanhentunutta. Classic tässä tapauksessa tarkoittaa, että se kattaa suuren osan metallin kehityksestä perinteisestä nopeuteen. Myös siksi, että olisi mahdotonta, mutta myös hyödytöntä, ehdottaa uudelleen tyylielementtejä 40 vuoden takaa. Sillä välin kuuden kielen bändit ja nuotit ovat menneet ohi. Erityisesti. Riffitys on erinomaista, rakenteet kauniita, genren epäsovinnaisten sovitusten esittelyt kiinnostavat, kuten I lean on you -kappaleessa. Hyvin pelattu, hyvin tuotettu. Huomautus tuotannosta. He ovat olleet hyvin varovaisia ​​yrittäessään ehdottaa 80-luvun tunnetta joissakin kohdissa. Tulos ei ole räikeä eikä triviaali. Tuntuu kyllä, mutta lainattu nykymusiikista. Naisääni muistuttaa suosituimpia metallilaulajia Dorosta Vixenin läpi kulkevaan Lita Fordiin. Siellä täällä on myös Dokkeneita. Yhteenvetona. Hyvä tuote, rehellinen, vilpitön.Ihmeestä tai omaperäisyydestä ei tietenkään huuda. Jälkikäteen ajateltuna sillä ei ole juurikaan merkitystä. Tärkeää on se adrenaliini, jonka me pystymme välittämään, osoitus siitä, että metalli ei kuole, että haluammeko siitä tai eivät, se kehittyy. Pidätkö siitä tai et, vaikka kuinka yrität pitää sen ankkuroituna menneisyyteen.